tiistai 14. marraskuuta 2017

NIIN PALJON KIIRETTÄ

Aamulla kun heräsin oli taas sellainen olo niin kuin niin monena muuna päivänä viime aikoina. Tunne siitä, että nouseminen on aivan mahdotonta, edessä oleva päivä kuin ylitsekiipeämätön vuori ja tekemistä niin paljon, että pelkkä ajatuskin saa sydämen käpertymään pieneksi tiukaksi ahdistuspalloksi.

Olen nimennyt tämän vuoden marraskuun uudestaan. Sen nimi on Hirviömarraskuu.

Vaikka olen kokenut stressiä opiskelun, töiden ja muun elämän yhteensovittamisesta ennenkin, tämä marraskuu vetää kyllä pisimmän tikun ihan kepeästi. Minulla on NIIN paljon opiskelua, NIIN paljon töitä eikä juuri yhtään vapaa-aikaa. En ehdi keskittyä mihinkään niin suurella tarmolla kuin haluaisin, mutta mitään en voi jättää poiskaan.

Odotan jo joulukuun puoliväliä, jolloin alkaa loma yliopistosta. Työt jatkuvat vielä siitä eteenpäin, mutta ainakin olen saanut kaikki esseeni ja luentopäiväkirjani palautettua.

Niin siis jos selviän tästä marraskuusta hengissä.

Jotenkin kummassa elämä meni niin, että lähestulkoon kaikki tälle lukuvuodelle kaavailemani kurssit sijoittuivat syksypuolelle, ja niiden kaikkien opintosuorituksien deadlinet marraskuulle. Lisäksi kävi niin, että marraskuulle sijoittui myös aimo annos projektiluonteista ylimääräistä työtä, joten teen varmaan tuplasti sen mitä normaalisti.

Pää ei tunnu nollautuvan millään. Yleensä tykkään marraskuusta, eikä minua ole koskaan häirinnyt pimeä ja kaamos ja kaikki se mistä niin monet jaksavat vuodesta toiseen valittaa. Tämä työmäärä vain on uuvuttanut minut.

Jaksan kuitenkin yrittää: juon päivittäin hirmuisia määriä teetä. Ulkoilen loskassa ja pidän minitaukoja opiskelusta. Tulin kotikotiin, missä minun ei tarvitse huolehtia kaupassakäynneistä, siivoamisesta ja ruoanlaitosta. Töistä vapaita iltojani en edelleenkään suostu uhraamaan opiskelulle, vaan keskityn katsomaan Peaky Blindersia, Olipa Kerran:ia tai Breaking Badia tai vaihtoehtoisesti luen romaaneja, ainakin sen muutaman sivun ennen kuin nukahdan silkasta uupumuksesta syyyyvään uneen.

Kyllä se tästä. Onneksi minulla on ihana perhe, joka jaksaa kannustaa jaksamaan raskaidenkin viikkojen läpi.

Mites teidän marraskuu? :)

maanantai 30. lokakuuta 2017

HERKULLISET PANNUPERUNAT RUOHOSIPULIN JA PINAATIN KERA


Olen viime aikoina syönyt entistä enemmän kasvispainotteista ruokaa ja vähentänyt lihansyöntiäni huomattavasti. Uusien kasvisruokien kokeilu on ollut hauskaa mutta myös haastavaa: koko ikänsä lähinnä liharuokia syöneenä sitä on löytänyt itsensä jatkuvasti jääkaapin edestä tuijottamasta kaapin sisältöä tietämättä mitä sitä oikein keksisi. Eihän siinä ole sitten muu auttanut kuin ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä kokeilemaan.

Päätinkin siis pitkästä aikaa jakaa reseptejäni myös teille! Seuraava ohje on super helppo, herkullinen ja helposti varioitavissa, koska sen kanssa voi yhdistää oikeastaan mitä tahansa.

Peruna-ruohosipuli-paistos

Tarvitset: 
- Ruohosipulia 
- Perunoita (kesäperunoita tai muita melko kiinteitä perunoita)
- Voita
- Oliiviöljyä
- Grillimaustetta
- Mustapippuria ja suolaa
- Valkosipulijauhetta
- Pinaattia (babypinaattia tai ihan tavan) 
 

Valmistus:

1. Pese perunat ja paloittele ne pyöreiksi lätyiksi (paksuus kannattaa määritellä sen mukaan kuinka nopeasti toivot perunoiden kypsyvän. Kiireisenä kokkina suosin itse kohtalaisen ohuita viipaleita, jotka kypsyvät suhteellisen nopeasti). Mikäli perunoissa on paksut kuoret kannattaa ne myös kuoria, mutta jos käytät kesäperunoita, kuoret voi myös jättää.

2. Laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle reilu pala voita. Kun pannu on kuuma ja voi sulanut, lisää perunat.  Jos haluat valmistaa suuren määrän perunoita, kannattaa ne valmistaa pienemmissä erissä niin, että jokaisella perunalla olisi kuitenkin kosketuspintaa pannun kanssa. Tarkoitus on paistaa perunoita voissa niin, että ne kypsyvät läpikotaisin ja saavat kauniin kullanruskean pinnan. Pienennä lämpöä etteivät voi ja perunat pala.

3. Lisää joukkoon hieman oliiviöljyä (mikäli haluat) makua tuomaan. Kääntele perunoita jotteivat ne pala, älä päästä levyä liian kuumaksi. Mausta perunat esimerkiksi grillimausteella, mustapippurilla ja suolalla sekä ripauksella valkosipulijauhetta. Maustamiseen voit toki käyttää muitakin mausteita, mistä nyt eniten pidätkään! Itse olen kokenut, että erityisesti grillimauste tuo hyvän säväyksen näihin pannuperunoihin. 

4. Kun perunat alkavat olla lähes kypsiä, silppua joukkoon ruohosipulia haluamasi määrä. Suosittelen laittamaan ruohosipulia reilulla kädellä, koska se tuo kaunista väriä ja makua annokseen! Kypsyttele vielä hetki pannulla ja muista maistella: kaipaavatko perunat lisää mausteita?

5. Kun perunat ovat kypsiä ja maukkaita lastaa ne lautaselle, kasaa päälle aimo annos pinaattia ja voilá! lisuke on valmis! Ruohosipulilla ja pinaatilla höystetyt fondantperunat ovat toki maukkaita ihan sellaisinaankin, mutta voit myös yhdistää ne vaikkapa muihin kasviksiin ja vihanneksiin, pannulla paistettuun kalaan tai uunissa hiljaksiin haudutettuun lihaan. 

Kuvissa olen yhdistänyt perunat pannulla paistettuun perus tölkkitonnikalaan, jonka maustoin vielä grillimausteella. Myös ruohosipulin lisäsin tällä kertaa kokeilumielessä itseasiassa tonnikalaan enkä perunoiden joukkoon, mutta suosittelen ruohosipulin lisäämistä perunoihin! :)


maanantai 16. lokakuuta 2017

KAIKESSA RAUHASSA


Hei. Mitä kuuluu?

Onko olo rauhaisa vai vipattavatko levottomat jalat?

Onko syystuuli sotkenut hiukset harakanpesäksi ja puhaltanut poskiin punan? Ovatko puut huojuneet ja aurinko paistanut keltaisen, oranssin ja vihreän lehvistön läpi? Vai onko sade piiskannut maata ja loiskunut lätäköinä? Vai oletko edes ehtinyt vilkaista ulos ikkunasta tai hipsiä pihamaalla aistimassa säätä?

Onko ollut kiire? Oletko ehkä puskenut eteenpäin töissä tai koulutiellä? Onko nurkissa pölymakkaroita, keittiönpöytä muruarmeijan peitossa ja tiskit tiskaamatta? Mites ne pyykit ja entäs se juoksulenkki? Onko to-do -listalla miljoona ja yksi tekemätöntä juttua?

Mitä jos unohtaisit sen kaiken. Mitä jos istuisit lattialle, sulkisit silmät ja hengittelisit sisään ja ulos. Mitä jos antaisit ajatusten lopettaa alituisen mollaamisen, kun pitäis ja pitäis ja pitäis. Mitä jos tunnustelisit oloasi, kuuntelisit ikkunassa surisevaa kärpästä. Mitäpä jos antaisit valon tanssia iholla, hymyilisit onnea sisimpääsi.


Mitä jos oltaisiin ihan vaan tässä hetkessä? Ei vatvottaisi ikäviä juttuja eikä mietittäisi tulevaa. Mitä jos katseltaisiin ympärillemme avoimin silmin, valmiina vastaanottamaan kaikki hyvä ja kaunis, mitä nykyhetki haluaa meille tarjota. Mitäpä jos oltaisiin hetki yhtä kaiken olevaisen kanssa, oltaisiin hetki yhdessä, tunnettaisiin syvemmin ja oltaisiin enemmän.

Mitä jos oltaisiin hetki ihan kaikessa rauhassa?