keskiviikko 20. syyskuuta 2017

ON IHAN OOKOO...

... nukkua arkipäivänä puolille päivin, jos luennot alkavat vasta yhdeltä. 

... lämmittää aamukahvi mikrossa kolme kertaa, kun se nyt vaan aina pääsee jäähtymään, ennen viimeisiä kulauksia.

... vältellä siivoamista, jos sohvalla loikoilu houkuttaa enemmän.


 ... Katsoa koko aamupäivä lempisarjojen näyttelijöiden haastatteluja youtubesta.

... Herätä keskellä yötä ja tuntea tarvetta nousta ylös kirjoittamaan runoja. Ja toteuttaa tämä mieliteko.

... Olla menemättä kuntosalille, vaikka on maksanut kalliista salijäsenyydestä, jos ei kerta kaikkiaan huvita liikkua.


... Kirjoittaa blogiteksti ja unohtaa julkaista se.

... Ostaa pussi sipsejä. Ja maistettuaan pari sipsiä, mennä samantien takaisin samaan kauppaan, saman myyjän kassalle ja ostaa vielä pari pussia lisää noita kyseisiä sipsejä, koska ne on niin hyviä.

... Joogata olohuoneen lattialla opiskelun sijasta.

maanantai 18. syyskuuta 2017

NIRSOSTA SEIKKAILIJAKSI


Olin nuorempana melko nirso mitä ruokaan tulee. Lapsena kouluruoista varmaan puolet kuului inhokkilistalleni ja Kreikan matkalla muistan syöneeni ravintoloissa lähes pelkästään ranskalaisiaperunoita. Kuten monelle lapselle, minun oli vaikeaa pitää muusta kuin tutusta kotiruoasta. Onneksi meillä kotona on sentään aina syöty monipuolista ja herkullista ruokaa, joten en minä yksitoikkoista ruokaa ole joutunut syömään. Vieraat maut olivat kuitenkin aina kovin vaikeita.

Jäänteenä lapsuuden nirsoudesta olen ollut toisinaan vähän huono maistelemaan uusia makuja ja ruokalajeja. Jokunen vuosi sitten päätin, että maailmassa on aivan liian paljon upeita ruoka-aineita, kuinka voisinkaan pitäytyä aina vain vanhoissa tutuissa. Siitä lähtien olen testaillut uusia juttuja paljon aiempaa enemmän. Ja millaisia makujen maailmoja minulle onkaan paljastunut!


Toki olen maisteluissani törmännyt myös sellaisiin juttuihin, joita en ole voinut sietää. Lisäksi minulla on edelleen inhokkilistallani aineita, joita en ole edelleenkään oppinut syömään. Arkkiviholliseni juusto (siis kaikissa muodoissaan. Myös feta. Ja raejuusto. Tiedän, pidätte minua hulluna) saa luvan pysytellä kaukana minun lautasestani. Toisten ruokien kanssa käyn edelleen kamppailua, jotta vielä jonain päivänä voisin syödä niitä ilolla. Juuri niin puurot, tämä oli teille. 

Kesällä toteuttamani Riikan reissu oli minulle oikea makujen tutkimusmatka. Päätin heti matkan alussa, että nyt haluan kokeilla mahdollisimman paljon uusia ruokia. Ja minähän kokeilin! Söin ensimmäistä kertaa elämässäni katkarapuja, quacamolea, lehtikaalia, simpukoita ja kuvassakin näkyvää mustekalaa. Täytyy sanoa, että simpukat olivat hyviä, mustekalat eivät niinkään... En vaan päässyt millään yli siitä miten säälittävältä tuo pieni kokonainen mustekala näytti lautasellani, senhän olisi pitänyt uiskennella meren syvyyksissä! 
 

Ruokakokeilut ovat oivallinen tapa kokea maailma, etenkin reissuilla uusien juttujen kokeileminen on helppoa ja hauskaa! Aina annosvalinta ei ehkä osu nappiin, mutta kokemus on varmasti vähintäänkin mielenkiintoinen. Itse aion jatkaa seikkailuani ruoan parissa ja oppia laittamaan vielä aiempaakin monipuolisempaa ruokaa, hyödyntämään raaka-aineita mahdollisimman monin tavoin ja laajasti. Tänäänkin kokeilin itseasiassa jotakin itselleni uutta, kun tein fajitaskukkakaalipaistosta. Tällä kertaa kokeilu osui nappiin.

Mites siellä ruudun toisella puolella, tykkäättekö te kokeilla uusia juttuja, vai pitäydyttekö mieluummin tutuiksi todetuissa mauissa? :) Mikä on viimeisin uusi ruokalaji tai -aine, jota olette kokeilleet?

perjantai 15. syyskuuta 2017

TESTISSÄ: MIFUSUIKALEET


Päädyin tässä yhtenä päivänä testailemaan mifusuikaleita! Kuten jo aiemmin taisin mainitakin, olen pyrkinyt syömisissäni lisäämään entistä enemmän kasviksia ja vähentämään lihankulutustani. En kuitenkaan pidä itseni (tai kenenkään muunkaan) lokeroimisesta, joten en sano itseäni kasvissyöjäksi enkä miksikään muuksikaan, enkä noudata ehdottomasti minkäänlaista ruokavaliota. Minä olen minä, ja syön sitä mikä minusta hyvältä tuntuu. Tällä hetkellä parhaalta tuntuu syödä kasvispainotteisesti, koska tiedän maapallon ja ympäristön kiittävän.

Joka tapauksessa, ne mifut! En ollut koskaan aikaisemmin testannut tai maistanut mifua, en missään muodossa. Mifusuikaleet vaikuttivat kuitenkin testaamisen arvoisilta, joten olkaapa hyvä: helppo ja nopea "kanakastike" mifusuikaleista!


Tarvitset

- Maustamattomia mifusuikaleita
- Kukkakaalia
- Muutama porkkana
- Voita paistamiseen
- Ruokakermaa
- Soijakastiketta
- Grillimaustetta, sipulijauhetta, valkosipulijauhetta, mustapippuria (tai muita mausteita oman maun mukaan) 
- Kanafondue

- Lisäkkeeksi esim. spagettia tai riisiä, ja vihersalaatti niistä aineksista, joista satut pitämään. Omaan perus lisäkesalaattiini kuuluu kurkkua, ruustinnansalaattia, terttutomaattia sekä viinirypäleitä.

Valmistus:

1. Laita ensimmäiseksi vesi kiehumaan spagettia/riisiä tms. varten. Lisäke ehtii mukavasti kypsentyä samalla kun valmistat kastikkeen.

2. Laita paistinpannu kuumenemaan ja pannulle nokare voita. Pilko kukkakaali (itse pilkoin noin nyrkin kokoisen palan kukkakaalia ja se oli varsin sopiva määrä) miellyttäviksi suupaloiksi. Pilko porkkanat (näitäkin se määrä mikä hyvältä tuntuu, itsellä taisi mennä noin 4-5 pienehköä porkkanaa) ohuiksi lätyiksi, jotta ne kypsyvät nopeammin. Lisää kukkakaalit ja porkkanat pannulle. 

3. Paista kukkakaaleja ja porkkanoita pannulla, jotta ne saavat vähän väriä. Mausta esimerkiksi grillimausteella, sipuli/valkosipulijauheella ja mustapippurilla. Voit myös lorauttaa juokkoon hieman soijakastiketta. 

4. Lisää pannulle hieman vettä, jolloin kasvikset kypsyvät nopeammin. Pienennä lämpöä. Anna kukkakaalien ja porkkanoiden kypsyä välillä sekoitellen, ja siirry mifusuikaleisiin.

5. Ruskista mifusuikaleet voissa toisella pannulla. Ohjeen mukaan ruskistamiseen riittää ajaksi n. 2-4 minuuttia, mutta koska en itse kokkaillessa katso kelloa juuri koskaan, paistan niitä kunnes ne näyttävät hyvältä. Mausta suikaleet esim. soijakastikkeella ja grillimausteella. Suikaleet itsessään eivät maistu juuri miltään, joten mausteita saa ja pitää olla!

6. Kippaa mifusuikaleet kukkakaalien & porkkanoiden seuraan, sekoita, ja lisää purkillinen ruokakermaa. Anna kiehahtaa. Lisää sekaan kanafondue ja mausta tämän jälkeen tarpeen mukaan. Sekoittele kastiketta ja muista maistella. Kun maku on kohdillaan ja kerma saanut hetken hiljaksiin kiehua, kastike on valmis!

7. Tarjoile spagetin/riisin ja salaatin kanssa ja nauti!

Tätä ohjettahan voikin sitten varioida ihan loputtomiin! Kokeile eri kasvisten kanssa ja eri lisäkkeiden kanssa. Kokeile myös eri makuyhditelmiä: sopisivatko intialaiset tai ehkä meksikolaiset mausteet? Entäs tomaattinen mifukastike? Kuten jo mainitsinkin mifut itsessään eivät maistu oikein miltään, joten ne tarjoavat valtavat sovellusmahdollisuudet. Mifujen koostumus on hyvin pehmeä ja sileä, mitä ehkä itse ensin karsastin, mutta loppujenlopuksi kastikkeessa ne menevät oikein mukavasti. Ja tästä kastikkeesta tuli kyllä sen verran makoisa, että taidanpa tehdä toistekin!