sunnuntai 17. joulukuuta 2017

JOULULUKEMISTA


En malta odottaa pian alkavaa joululomaa.

Malttamattomaan odotukseen on toki monta syytä. On ihanaa päästä viettämään joulua perheen pariin, syödä maha pullolleen jouluruokaa (odotan erityisesti omatekoisia pipareita ja karjalanpiirakoita!) ja ähöttää sohvalla onnellisena ja kiitollisena koko maailmankaikkeudelle kaikesta jouluun liittyvästä rauhasta ja rakkaudesta.

Mutta näin kiireisen syksyn jälkeen odotan lomalta erityisesti myös sitä, että minulla on vihdoin taas aikaa lukea enemmän kirjoja. Pystyn jo sieluni silmin näkemään kirjapinon, teemukin, äidin virkkaaman jouluisen viltin ja minut viltin alla autuas hymy huulillani ja avonainen kirja sylissäni. Onnea ovat kaikki ne maailmat ja seikkailut, joihin kirjat tulevat minut joululomalla kuljettamaan!

Ajattelin tulevissa postauksissa ehdottaa teosta jos toistakin mukavaksi lomalukemiseksi. Tässäpä siis ensimmäinen vinkkaus!

Cecelia Ahern 
 

Olen huomannut, että monet tykkäävät joulun aikaan lukea melko kepeitä ja huolettomia kirjoja. Sama taitaa päteä myös elokuviin, ainakin päätellen niin sanottujen "jouluelokuvien" sisällöstä. Kepeäksi joululukemiseksi sopivatkin mainiosti irlantilaisen Cecelia Ahernin teokset. Ne ovat mukaansa tempaavia, nopealukuisia ja kaikin puolin miellyttävää luettavaa. Ahernin teokset eivät ole pelkkää hömppää vaan niissä on hyviä juonenkäänteitä ja henkilöhahmoja ja kielenkäyttö on miellyttävää. Täytyy myöntää, että ennen Ahernin kirjojen lukemista suhtauduin näihin vähän skeptisesti, koska luulin teosten olevan pelkkää aivotonta romantiikkahöttöä. Mutta ennakkoluuloni osoittautuivat vääriksi, ja yllätyin positiivisesti! Tosin myönnettäköön, etten edelleenkään ole vakuuttunut Ahernin suositusta teoksesta P.S. Rakastan sinua, enkä siitä tehdystä elokuvasta. Jokin kyseisessä tarinassa ei vain iske.

Mutta takaisin kuvassa esiintyviin kirjoihin! Erityisesti Lahja, sopii mainiosti joululomalukemiseksi, koska se sijoittuu joulun aikaan. Pidin kirjasta kovasti lukiessani sen itse muutamia vuosia sitten ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen lomassa. Sanottakoon, että Lahja oli kovasti kaivattua vastapainoa kaikille lukiokirjoille!

Sadan nimen mittaisen matkan sen sijaan ajattelin itse lukea lomanaloittajaisiksi. Teos on julkaistu vuonna 2012, mutta jotenkin se on jäänyt minulta aiemmin lukematta. Nyt olkoon sen vuoro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti