keskiviikko 9. toukokuuta 2018

DAVID MITCHELL - LUUKELLOT



Luin David Mitchellin romaania Luukellot pitkään ja hartaasti. Harvoin pakerran mitään kirjaa näin kauaa, mutta Luukellot vaati minulta paljon aikaa ja ajatusta.

Tämä ei suinkaan johdu siitä, että kirja olisi jotenkin tylsä tai puuduttava. Teksti vain ei ole mitenkään helpoimmasta päästä. Kerrontatapa vaatii lukijalta keskittymistä ja paneutumista. Tapahtumille ja henkilöille on annettava riittävästi huomiota ja niitä on vähän pureskeltava, jotta tarinankulussa pysyy mukana. Kirja on siis sellainen, jonka lukemiseen on varattava sen ansaitsema aika ja rauha, eikä se ole semmoista "luen tätä nyt viisi minuuttia ja lopetan sitten" -luettavaa.

En ole lukenut Mitchellin muita romaaneja, vaikka esimerkiksi Pilvikartasto on ollut lukulistallani jo kauan. Vaikka minulta puuttui omakohtainen kokemus Mitchellin tekstistä, osasin kuitenkin kuulemani perusteella odottaa, ettei Luukellot olisi mikään helpoin mahdollinen lukukokemus.

Helppo tai vaikea: hieno lukukokemus Luukellot ainakin on! Vaikka takakansitekstit, joiden perusteella kirjaan alunperin tartuin, eivät mielestäni loppupeleissä kuvaakaan teosta kovin hyvin, olen ahminut kirjaa pala kerrallaan innokkaasti.

Tarina on varsin polveileva. Kirja alkaa vuodesta 1984 ja etenee hiljaksiin aina vuoteen 2043 saakka. Tulevaisuuden kuvaus ei ole järin myönteinen ja se herättää paljon ajatuksia. Teoksessa tapahtumia seurataan vaihtelevasti useamman eri henkilön näkökulmasta, joista suurin osa oli varsin koukuttavia. Ainoastaan yhden henkilöhahmon kerronnan kohdalla teksti alkoi vähän tökkiä, mikä johtuu tosin ehkä siitä, etten löytänyt samastumispintaa kyseiseen henkilöön.

Luukellot sijoittuu realistiseen maailmaan, mutta fantasia on myös vahvasti läsnä. Välillä teoksen fantasia tuntuu melko absurdilta mutta itseäni se ei oikeastaan haittaa, koska olen aina ollut kaikenlaisen fantasian ystävä. Monen ei niin paljoa fantasiasta välittävän mielestä osa tapahtumista saattaisi tosin tuntua yliampuvilta ja termistö paikoin jopa huvittavalta. Jos moisen ei kuitenkaan anna häiritä, kirja on melkoinen seikkailu lukijalleen!

 

En halua paljastaa juonen perusteelta oleellisia seikkoja tässä kirjoituksessani, ja oikeastaan sen tekeminen olisikin melko vaikeaa: Luukellojen juoni kun on varsin kerroksellinen ja "kaleidoskooppimainen", kuten takakansitekstissä todetaan. Asiat, ihmiset ja tapahtumat kietoutuvat teoksessa mielenkiintoisella tavalla yhteen ja niiden merkitykset paljastuvat pikkuhiljaa tarinan edetessä, jos vain jaksaa lukea eteenpäin. Ja koska tarina tempaa kyllä mukaansa vahvasti, eteenpäin todellakin jaksaa lukea! Mutta tässä vaiheessa täytyy kyllä myöntää, että pari seikkaa jäi itseltäni vähän hämärän peittoon vielä viimeisen sivun luettuanikin, enkä ollut varma miten ne liittyivät oikeastaan mihinkään... Ehkä minulta meni jotain ohi, mikä onkin oivallinen syy lukea Luukellot joskus toistamiseen.

Kaiken kaikkiaan Luukellot herättää valtavasti ajatuksia elämästä, kuolemasta, menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta. Siitä miten ihmiselämät kietoutuvat toisiinsa. Siitä miten maapallon kohtalo on ihan meidän jokaisen käsissä. Siitä miten yksittäisten ihmisten teoilla on merkitystä. Siitä miten emme voi koskaan tietää, miten elämä meitä heittelee ja mitä kaikkea vastaamme matkan varrella tulee. Älykästä, mielikuvituksellista ja jännittävää luettavaa kaipaavalle Luukellot on juuri se oikea kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti